Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

Katso artikkeli Foneetikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

foneetikko (4-A)[1]

  1. fonetiikan tutkija.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfoneːˌt̪ikːo/
  • tavutus: fo‧nee‧tik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi foneetikko foneetikot
genetiivi foneetikon foneetikoiden
foneetikoitten
foneetikkojen
partitiivi foneetikkoa foneetikkoja
foneetikoita
akkusatiivi foneetikko;
foneetikon
foneetikot
sisäpaikallissijat
inessiivi foneetikossa foneetikoissa
elatiivi foneetikosta foneetikoista
illatiivi foneetikkoon foneetikkoihin
foneetikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi foneetikolla foneetikoilla
ablatiivi foneetikolta foneetikoilta
allatiivi foneetikolle foneetikoille
muut sijamuodot
essiivi foneetikkona foneetikkoina
foneetikoina
translatiivi foneetikoksi foneetikoiksi
abessiivi foneetikotta foneetikoitta
instruktiivi foneetikoin
komitatiivi foneetikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo foneetiko-
vahva vartalo foneetikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A