gladiaattori
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- Rooman valtakunnan aikaisen kansanhuvituksen esiintyjä. Gladiaattorin tehtävä oli taistella muita gladiaattoreita tai eläimiä vastaan.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈglɑdiˌɑːt̪ːori/
- tavutus: gla‧di‧aat‧to‧ri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | gladiaattori | gladiaattorit |
| genetiivi | gladiaattorin | gladiaattorien gladiaattoreiden gladiaattoreitten |
| partitiivi | gladiaattoria | gladiaattoreita gladiaattoreja |
| akkusatiivi | gladiaattori; gladiaattorin |
gladiaattorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | gladiaattorissa | gladiaattoreissa |
| elatiivi | gladiaattorista | gladiaattoreista |
| illatiivi | gladiaattoriin | gladiaattoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | gladiaattorilla | gladiaattoreilla |
| ablatiivi | gladiaattorilta | gladiaattoreilta |
| allatiivi | gladiaattorille | gladiaattoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | gladiaattorina | gladiaattoreina |
| translatiivi | gladiaattoriksi | gladiaattoreiksi |
| abessiivi | gladiaattoritta | gladiaattoreitta |
| instruktiivi | – | gladiaattorein |
| komitatiivi | – | gladiaattoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | gladiaattori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- latinan kielen sanasta gladius (miekka), joka oli yksi gladiaattoreiden käyttämistä aseista.
Aiheesta muualla muokkaa
- gladiaattori Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6