Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hätäännys (39)

  1. hätääntymisen tila; hätääntyneisyys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæt̪æːnːys/
  • tavutus: hä‧tään‧nys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hätäännys hätäännykset
genetiivi hätäännyksen hätäännysten
hätäännyksien
partitiivi hätäännystä hätäännyksiä
akkusatiivi hätäännys;
hätäännyksen
hätäännykset
sisäpaikallissijat
inessiivi hätäännyksessä hätäännyksissä
elatiivi hätäännyksestä hätäännyksistä
illatiivi hätäännykseen hätäännyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hätäännyksellä hätäännyksillä
ablatiivi hätäännykseltä hätäännyksiltä
allatiivi hätäännykselle hätäännyksille
muut sijamuodot
essiivi hätäännyksenä hätäännyksinä
translatiivi hätäännykseksi hätäännyksiksi
abessiivi hätäännyksettä hätäännyksittä
instruktiivi hätäännyksin
komitatiivi hätäännyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hätäännykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hätäännys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hätääntyä (hätäänny- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa