haastateltava
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
haastateltava (10)
- henkilö, jota haastatellaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑːst̪ɑˌt̪elt̪ɑʋɑ/
- tavutus: haas‧ta‧tel‧ta‧va
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haastateltava | haastateltavat |
genetiivi | haastateltavan | haastateltavien (haastateltavain) |
partitiivi | haastateltavaa | haastateltavia |
akkusatiivi | haastateltava; haastateltavan |
haastateltavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haastateltavassa | haastateltavissa |
elatiivi | haastateltavasta | haastateltavista |
illatiivi | haastateltavaan | haastateltaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haastateltavalla | haastateltavilla |
ablatiivi | haastateltavalta | haastateltavilta |
allatiivi | haastateltavalle | haastateltaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haastateltavana | haastateltavina |
translatiivi | haastateltavaksi | haastateltaviksi |
abessiivi | haastateltavatta | haastateltavitta |
instruktiivi | – | haastateltavin |
komitatiivi | – | haastateltavine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haastateltava- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, jota haastatellaan
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- haastateltava Kielitoimiston sanakirjassa