Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

halatti (5-C)

  1. itämainen, pitkähihainen, väljä kauhtana

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑlɑt̪ːi/
  • tavutus: ha‧lat‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halatti halatit
genetiivi halatin halattien
(halattein)
partitiivi halattia halatteja
akkusatiivi halatti;
halatin
halatit
sisäpaikallissijat
inessiivi halatissa halateissa
elatiivi halatista halateista
illatiivi halattiin halatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halatilla halateilla
ablatiivi halatilta halateilta
allatiivi halatille halateille
muut sijamuodot
essiivi halattina halatteina
translatiivi halatiksi halateiksi
abessiivi halatitta halateitta
instruktiivi halatein
komitatiivi halatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo halati-
vahva vartalo halatti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

venäjän sanasta халат

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • halatti Kielitoimiston sanakirjassa