Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

handu (1)[1]

  1. (slangia) käsi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑndu/
  • tavutus: han‧du

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi handu handut
genetiivi handun handujen
partitiivi handua handuja
akkusatiivi handu;
handun
handut
sisäpaikallissijat
inessiivi handussa handuissa
elatiivi handusta handuista
illatiivi handuun handuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi handulla handuilla
ablatiivi handulta handuilta
allatiivi handulle handuille
muut sijamuodot
essiivi handuna handuina
translatiivi handuksi handuiksi
abessiivi handutta handuitta
instruktiivi handuin
komitatiivi handuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo handu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin kielen hand

Aiheesta muualla muokkaa

  • handu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1