Wikipedia
Katso artikkeli Happi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Alkuaineet
typpihappifluori
NOF
 


Substantiivi muokkaa

happi (7-B)

  1. epämetalleihin kuuluva alkuaine
    Happi on normaalisti kaasumainen aine, jota on paljon ilmassa.
    Hapen kemiallinen merkki on O.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑpːi/
  • tavutus: hap‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi happi hapet
genetiivi hapen happien
(happein)
partitiivi happea happia
akkusatiivi happi;
hapen
hapet
sisäpaikallissijat
inessiivi hapessa hapissa
elatiivi hapesta hapista
illatiivi happeen happiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hapella hapilla
ablatiivi hapelta hapilta
allatiivi hapelle hapille
muut sijamuodot
essiivi happena happina
translatiivi hapeksi hapiksi
abessiivi hapetta hapitta
instruktiivi hapin
komitatiivi happine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hape-
vahva vartalo happe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Sanaa nykyisessä merkityksessään käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja. Samuel Roos oli käyttänyt sanaa jo vuonna 1845 merkityksessä ’happo’. Sana on johdettu hapan-sanasta samaan tapaan kuin ruotsin syre (vrt. syra), saksan Sauerstoff (vrt. sauer), venäjän кислород (vrt. кислый) sekä monen kielen kreikan ὀξῠ́ς (oxús) -sanan johdannaiset.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hapenkulutus, hapenotto, hapenottokyky, hapenpuute, hapentuhlaaja, happihoito, happihyppely, happihyppy, happikato, happiköyhä, happilaite, happimyrkytys, happinaamari, happipitoisuus, happipullo, happiradikaali, happirikas, happiteltta, happivajaus, happivelka, happivesi

Idiomit muokkaa

  1. (arkikieltä) olla huonossa hapessa heikko olotila, huono kunto

Aiheesta muualla muokkaa

  • happi Kielitoimiston sanakirjassa
  • happi Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)