harhailija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
harhailija (12)
- henkilö, joka harhailee jossakin
- eläinyksilö, useimmiten lintu tai hyönteinen, joka tavataan satunnaisesti lajin tavanomaisen esiintymisalueen ulkopuolella
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | harhailija | harhailijat |
genetiivi | harhailijan | harhailijoiden harhailijoitten (harhailijain) |
partitiivi | harhailijaa | harhailijoita |
akkusatiivi | harhailija; harhailijan |
harhailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harhailijassa | harhailijoissa |
elatiivi | harhailijasta | harhailijoista |
illatiivi | harhailijaan | harhailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | harhailijalla | harhailijoilla |
ablatiivi | harhailijalta | harhailijoilta |
allatiivi | harhailijalle | harhailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harhailijana | harhailijoina |
translatiivi | harhailijaksi | harhailijoiksi |
abessiivi | harhailijatta | harhailijoitta |
instruktiivi | – | harhailijoin |
komitatiivi | – | harhailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | harhailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |