harhauttanut (47)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä harhauttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harhauttanut harhauttaneet
genetiivi harhauttaneen harhauttaneiden
harhauttaneitten
partitiivi harhauttanutta harhauttaneita
akkusatiivi harhauttanut; harhauttaneen harhauttaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi harhauttaneessa harhauttaneissa
elatiivi harhauttaneesta harhauttaneista
illatiivi harhauttaneeseen harhauttaneisiin
harhauttaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harhauttaneella harhauttaneilla
ablatiivi harhauttaneelta harhauttaneilta
allatiivi harhauttaneelle harhauttaneille
muut sijamuodot
essiivi harhauttaneena harhauttaneina
translatiivi harhauttaneeksi harhauttaneiksi
abessiivi harhauttaneetta harhauttaneitta
instruktiivi harhauttanein
komitatiivi harhauttaneine