Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

harjaannus (39)

  1. harjaantuminen; sen tulos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrjɑːnːus/
  • tavutus: har‧jaan‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harjaannus harjaannukset
genetiivi harjaannuksen harjaannusten
harjaannuksien
partitiivi harjaannusta harjaannuksia
akkusatiivi harjaannus;
harjaannuksen
harjaannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi harjaannuksessa harjaannuksissa
elatiivi harjaannuksesta harjaannuksista
illatiivi harjaannukseen harjaannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harjaannuksella harjaannuksilla
ablatiivi harjaannukselta harjaannuksilta
allatiivi harjaannukselle harjaannuksille
muut sijamuodot
essiivi harjaannuksena harjaannuksina
translatiivi harjaannukseksi harjaannuksiksi
abessiivi harjaannuksetta harjaannuksitta
instruktiivi harjaannuksin
komitatiivi harjaannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harjaannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
harjaannus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä harjaantua (harjaannu- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa