Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

harmaus (40)[1]

  1. se, että on harmaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrmɑus/ tai /ˈhɑrmɑu̯s/
  • tavutus: har‧ma‧us / har‧maus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harmaus harmaudet
genetiivi harmauden harmauksien
partitiivi harmautta harmauksia
akkusatiivi harmaus;
harmauden
harmaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi harmaudessa harmauksissa
elatiivi harmaudesta harmauksista
illatiivi harmauteen harmauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harmaudella harmauksilla
ablatiivi harmaudelta harmauksilta
allatiivi harmaudelle harmauksille
muut sijamuodot
essiivi harmautena harmauksina
translatiivi harmaudeksi harmauksiksi
abessiivi harmaudetta harmauksitta
instruktiivi harmauksin
komitatiivi harmauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harmaude-
vahva vartalo harmaute-
konsonantti-
vartalo
harmaut-

Etymologia muokkaa

sanan harmaa vartalosta harma- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • harmaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40