harvinaisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
harvinaisuus (40)
- sen ominaisuus että jonkin on harvinainen
- Tapahtuman harvinaisuus sai ihmiset panostamaan täysillä sen onnistumiseen.
- harvinainen esine, henkilö tai asia
- Aikainen helleaalto on harvinaisuus.
- Akateeminen yrittäjä on edelleen harvinaisuus.
- Yksinhuoltajaisä on edelleen harvinaisuus Suomessa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑrʋiˌnɑi̯suːs/
- tavutus: har‧vi‧nai‧suus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harvinaisuus | harvinaisuudet |
| genetiivi | harvinaisuuden | harvinaisuuksien |
| partitiivi | harvinaisuutta | harvinaisuuksia |
| akkusatiivi | harvinaisuus; harvinaisuuden |
harvinaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harvinaisuudessa | harvinaisuuksissa |
| elatiivi | harvinaisuudesta | harvinaisuuksista |
| illatiivi | harvinaisuuteen | harvinaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harvinaisuudella | harvinaisuuksilla |
| ablatiivi | harvinaisuudelta | harvinaisuuksilta |
| allatiivi | harvinaisuudelle | harvinaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harvinaisuutena | harvinaisuuksina |
| translatiivi | harvinaisuudeksi | harvinaisuuksiksi |
| abessiivi | harvinaisuudetta | harvinaisuuksitta |
| instruktiivi | – | harvinaisuuksin |
| komitatiivi | – | harvinaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | harvinaisuude- | |
| vahva vartalo | harvinaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
harvinaisuut- | |
Etymologia muokkaa
- sanan harvinainen vartalosta harvinais- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. sen ominaisuus että jonkin on harvinainen
|
2. harvinainen esine, henkilö tai asia
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- harvinaisuus Kielitoimiston sanakirjassa