helinä
Katso myös: Helina, Helinä |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
helinä (12)
- korkeataajuinen ääni, joka syntyy esim. useiden pienten metalli- tai lasiesineiden osuessa toisiinsa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhelinæ/
- tavutus: he‧li‧nä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | helinä | helinät |
genetiivi | helinän | helinöiden helinöitten (helinäin) |
partitiivi | helinää | helinöitä |
akkusatiivi | helinä; helinän |
helinät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | helinässä | helinöissä |
elatiivi | helinästä | helinöistä |
illatiivi | helinään | helinöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | helinällä | helinöillä |
ablatiivi | helinältä | helinöiltä |
allatiivi | helinälle | helinöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | helinänä | helinöinä |
translatiivi | helinäksi | helinöiksi |
abessiivi | helinättä | helinöittä |
instruktiivi | – | helinöin |
komitatiivi | – | helinöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | helinä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
- (läheisiä sanoja) kilinä
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- helinä Kielitoimiston sanakirjassa