Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hermostus (39)

  1. hermostumisen tila; hermostuneisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhermost̪us/
  • tavutus: her‧mos‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hermostus hermostukset
genetiivi hermostuksen hermostusten
hermostuksien
partitiivi hermostusta hermostuksia
akkusatiivi hermostus;
hermostuksen
hermostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hermostuksessa hermostuksissa
elatiivi hermostuksesta hermostuksista
illatiivi hermostukseen hermostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hermostuksella hermostuksilla
ablatiivi hermostukselta hermostuksilta
allatiivi hermostukselle hermostuksille
muut sijamuodot
essiivi hermostuksena hermostuksina
translatiivi hermostukseksi hermostuksiksi
abessiivi hermostuksetta hermostuksitta
instruktiivi hermostuksin
komitatiivi hermostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hermostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hermostus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hermostua (hermostu- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa