hetiö
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hetiö (3)
- (kasvitiede) kukkakasvin hedesiitoslehtien muodostama kokonaisuus.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhet̪iø/
- tavutus: he‧ti‧ö
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hetiö | hetiöt |
| genetiivi | hetiön | hetiöiden hetiöitten |
| partitiivi | hetiötä | hetiöitä |
| akkusatiivi | hetiö; hetiön |
hetiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hetiössä | hetiöissä |
| elatiivi | hetiöstä | hetiöistä |
| illatiivi | hetiöön | hetiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hetiöllä | hetiöillä |
| ablatiivi | hetiöltä | hetiöiltä |
| allatiivi | hetiölle | hetiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hetiönä | hetiöinä |
| translatiivi | hetiöksi | hetiöiksi |
| abessiivi | hetiöttä | hetiöittä |
| instruktiivi | – | hetiöin |
| komitatiivi | – | hetiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hetiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kasvitiede: kukkakasvin hedesiitoslehtien muodostama kokonaisuus
|