Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hetki (7)

  1. lyhyt mitattavissa oleva aika
    Tässä menee vain hetki.
  2. jokin tietty ajankohta
    Muistan vielä sen hetken.
    Kerro sitten kun on oikea hetki.
  3. (vanhahtava) kirkollisen vuorokauden eri rukoushetkiin jakava järjestys, ensimmäisestä hetkestä aamunkoitossa yhdeksänteen iltapäivällä noin kolmelta
    yhdeksäs hetki = viimeinen tilaisuus johonkin
    yhdennellätoista hetkellä = viimeisen mahdollisuuden koittaessa

Ääntäminen muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hetki hetket
genetiivi hetken hetkien
(hetkein)
partitiivi hetkeä hetkiä
akkusatiivi hetki;
hetken
hetket
sisäpaikallissijat
inessiivi hetkessä hetkissä
elatiivi hetkestä hetkistä
illatiivi hetkeen hetkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hetkellä hetkillä
ablatiivi hetkeltä hetkiltä
allatiivi hetkelle hetkille
muut sijamuodot
essiivi hetkenä hetkinä
translatiivi hetkeksi hetkiksi
abessiivi hetkettä hetkittä
instruktiivi hetkin
komitatiivi hetkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hetke-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

eronhetki, h-hetki, hartaushetki, hetkipalvelus, hämyhetki, iltahetki, joutohetki, juhlahetki, kauhunhetki, kohtalonhetki, kuolinhetki, lepohetki, lukuhetki, lähtöhetki, muistohetki, nykyhetki, onnenhetki, onnettomuushetki, pelihetki, rukoushetki, syntymähetki, tähtihetki, vapaahetki, virkistyshetki

Aiheesta muualla muokkaa

  • hetki Kielitoimiston sanakirjassa