hia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hia (9)
- (murteellinen) hiha
- Suututti niin, että melkein hiat paloivat.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhiɑ/
- tavutus: hi‧a
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hia | hiat |
| genetiivi | hian | hiojen (hiain) |
| partitiivi | hiaa | hioja |
| akkusatiivi | hia; hian |
hiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiassa | hioissa |
| elatiivi | hiasta | hioista |
| illatiivi | hiaan | hioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hialla | hioilla |
| ablatiivi | hialta | hioilta |
| allatiivi | hialle | hioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiana | hioina |
| translatiivi | hiaksi | hioiksi |
| abessiivi | hiatta | hioitta |
| instruktiivi | – | hioin |
| komitatiivi | – | hioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |