hiiskahdus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hiiskahdus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhiːskɑhdus/
- tavutus: hiis‧kah‧dus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hiiskahdus | hiiskahdukset |
genetiivi | hiiskahduksen | hiiskahdusten hiiskahduksien |
partitiivi | hiiskahdusta | hiiskahduksia |
akkusatiivi | hiiskahdus; hiiskahduksen |
hiiskahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiiskahduksessa | hiiskahduksissa |
elatiivi | hiiskahduksesta | hiiskahduksista |
illatiivi | hiiskahdukseen | hiiskahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiiskahduksella | hiiskahduksilla |
ablatiivi | hiiskahdukselta | hiiskahduksilta |
allatiivi | hiiskahdukselle | hiiskahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hiiskahduksena | hiiskahduksina |
translatiivi | hiiskahdukseksi | hiiskahduksiksi |
abessiivi | hiiskahduksetta | hiiskahduksitta |
instruktiivi | – | hiiskahduksin |
komitatiivi | – | hiiskahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hiiskahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hiiskahdus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä hiiskahtaa (hiiskahd- + -us)
Käännökset muokkaa
1. hiiskahtaminen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- hiiskahdus Kielitoimiston sanakirjassa