Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hulmahdus (39)

  1. hulmahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhulmɑhdus/
  • tavutus: hul‧mah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hulmahdus hulmahdukset
genetiivi hulmahduksen hulmahdusten
hulmahduksien
partitiivi hulmahdusta hulmahduksia
akkusatiivi hulmahdus;
hulmahduksen
hulmahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hulmahduksessa hulmahduksissa
elatiivi hulmahduksesta hulmahduksista
illatiivi hulmahdukseen hulmahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hulmahduksella hulmahduksilla
ablatiivi hulmahdukselta hulmahduksilta
allatiivi hulmahdukselle hulmahduksille
muut sijamuodot
essiivi hulmahduksena hulmahduksina
translatiivi hulmahdukseksi hulmahduksiksi
abessiivi hulmahduksetta hulmahduksitta
instruktiivi hulmahduksin
komitatiivi hulmahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hulmahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hulmahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hulmahtaa (hulmahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa