hunni
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hunni (5)
- 300-luvulla Eurooppaan hyökänneen paimentolaiskansan jäsen
- (halventava) saksalainen, lähinnä brittiläisessä propagandassa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhunːi/
- tavutus: hun‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hunni | hunnit |
| genetiivi | hunnin | hunnien (hunnein) |
| partitiivi | hunnia | hunneja |
| akkusatiivi | hunni; hunnin |
hunnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hunnissa | hunneissa |
| elatiivi | hunnista | hunneista |
| illatiivi | hunniin | hunneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hunnilla | hunneilla |
| ablatiivi | hunnilta | hunneilta |
| allatiivi | hunnille | hunneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hunnina | hunneina |
| translatiivi | hunniksi | hunneiksi |
| abessiivi | hunnitta | hunneitta |
| instruktiivi | – | hunnein |
| komitatiivi | – | hunneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hunni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- hunni Kielitoimiston sanakirjassa