Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huokailu (2)

  1. huokaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuo̯kɑi̯lu/
  • tavutus: huo‧kai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huokailu huokailut
genetiivi huokailun huokailujen
huokailuiden
huokailuitten
partitiivi huokailua huokailuita
huokailuja
akkusatiivi huokailu;
huokailun
huokailut
sisäpaikallissijat
inessiivi huokailussa huokailuissa
elatiivi huokailusta huokailuista
illatiivi huokailuun huokailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huokailulla huokailuilla
ablatiivi huokailulta huokailuilta
allatiivi huokailulle huokailuille
muut sijamuodot
essiivi huokailuna huokailuina
translatiivi huokailuksi huokailuiksi
abessiivi huokailutta huokailuitta
instruktiivi huokailuin
komitatiivi huokailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huokailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa