Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huttu (1-C)[1]

  1. (murteellinen, savolaismurteissa) puuro
  2. (kuvaannollisesti) huolimattomasti tai tökerösti tehty asia, varsinkin kirjoitelma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhut̪ːu/
  • tavutus: hut‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huttu hutut
genetiivi hutun huttujen
partitiivi huttua huttuja
akkusatiivi huttu;
hutun
hutut
sisäpaikallissijat
inessiivi hutussa hutuissa
elatiivi hutusta hutuista
illatiivi huttuun huttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hutulla hutuilla
ablatiivi hutulta hutuilta
allatiivi hutulle hutuille
muut sijamuodot
essiivi huttuna huttuina
translatiivi hutuksi hutuiksi
abessiivi hututta hutuitta
instruktiivi hutuin
komitatiivi huttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hutu-
vahva vartalo huttu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • huttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C