huvitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huvitus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuʋiˌt̪us/
- tavutus: hu‧vi‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huvitus | huvitukset |
genetiivi | huvituksen | huvitusten huvituksien |
partitiivi | huvitusta | huvituksia |
akkusatiivi | huvitus; huvituksen |
huvitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huvituksessa | huvituksissa |
elatiivi | huvituksesta | huvituksista |
illatiivi | huvitukseen | huvituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huvituksella | huvituksilla |
ablatiivi | huvitukselta | huvituksilta |
allatiivi | huvitukselle | huvituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huvituksena | huvituksina |
translatiivi | huvitukseksi | huvituksiksi |
abessiivi | huvituksetta | huvituksitta |
instruktiivi | – | huvituksin |
komitatiivi | – | huvituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huvitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huvitus- |
Käännökset muokkaa
1. huvia tuottava asia
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- huvitus Kielitoimiston sanakirjassa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
huvitus (gen huvituse, part huvitust)
- (harvinainen) mielenkiinnottomuus, kiinnostamattomuus