Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ilmentymä (10)[1]

  1. ilmenemis- tai esiintymismuoto, ilmaus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilmenˌt̪ymæ/
  • tavutus: il‧men‧ty‧mä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmentymä ilmentymät
genetiivi ilmentymän ilmentymien
(ilmentymäin)
partitiivi ilmentymää ilmentymiä
akkusatiivi ilmentymä;
ilmentymän
ilmentymät
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmentymässä ilmentymissä
elatiivi ilmentymästä ilmentymistä
illatiivi ilmentymään ilmentymiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmentymällä ilmentymillä
ablatiivi ilmentymältä ilmentymiltä
allatiivi ilmentymälle ilmentymille
muut sijamuodot
essiivi ilmentymänä ilmentyminä
translatiivi ilmentymäksi ilmentymiksi
abessiivi ilmentymättä ilmentymittä
instruktiivi ilmentymin
komitatiivi ilmentymine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmentymä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10