infra
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
infra (9)
- (arkikieltä) infrastruktuuri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | infra | – |
| genetiivi | infran | – |
| partitiivi | infraa | – |
| akkusatiivi | infra; infran |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | infrassa | – |
| elatiivi | infrasta | – |
| illatiivi | infraan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | infralla | – |
| ablatiivi | infralta | – |
| allatiivi | infralle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | infrana | – |
| translatiivi | infraksi | – |
| abessiivi | infratta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | infroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | infra- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- infra Kielitoimiston sanakirjassa
Latina muokkaa
Adverbi muokkaa
īnfrā
Liittyvät sanat muokkaa
Prepositio muokkaa
infra
- (paikasta, ajasta, koosta, arvosta) alapuolella
- pienempi; huonompi; alempi jne.
- (ajasta) jälkeen
Lähteet muokkaa
Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.