Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

inhotus (39)

  1. inhoaminen
  2. inhottavaksi koettu asia tai olio
    Hän osaa olla oikea inhotus toisinaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈinhot̪us/
  • tavutus: in‧ho‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inhotus inhotukset
genetiivi inhotuksen inhotusten
inhotuksien
partitiivi inhotusta inhotuksia
akkusatiivi inhotus;
inhotuksen
inhotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi inhotuksessa inhotuksissa
elatiivi inhotuksesta inhotuksista
illatiivi inhotukseen inhotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi inhotuksella inhotuksilla
ablatiivi inhotukselta inhotuksilta
allatiivi inhotukselle inhotuksille
muut sijamuodot
essiivi inhotuksena inhotuksina
translatiivi inhotukseksi inhotuksiksi
abessiivi inhotuksetta inhotuksitta
instruktiivi inhotuksin
komitatiivi inhotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo inhotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
inhotus-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta inhottaa (inhot- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • inhotus Kielitoimiston sanakirjassa