Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

intensiteetti (5-C)[1]

  1. (fysiikka) suure, jolla ilmaistaan siirrettävän aaltomaisen energian määrän aikayksikössä pinta-alayksikköä kohden

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi intensiteetti intensiteetit
genetiivi intensiteetin intensiteettien
(intensiteettein)
partitiivi intensiteettiä intensiteettejä
akkusatiivi intensiteetti;
intensiteetin
intensiteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi intensiteetissä intensiteeteissä
elatiivi intensiteetistä intensiteeteistä
illatiivi intensiteettiin intensiteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi intensiteetillä intensiteeteillä
ablatiivi intensiteetiltä intensiteeteiltä
allatiivi intensiteetille intensiteeteille
muut sijamuodot
essiivi intensiteettinä intensiteetteinä
translatiivi intensiteetiksi intensiteeteiksi
abessiivi intensiteetittä intensiteeteittä
instruktiivi intensiteetein
komitatiivi intensiteetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo intensiteeti-
vahva vartalo intensiteetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C