Wikipedia
Katso artikkeli Interjektio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

interjektio (3)

  1. (kielitiede) huudahdussana, sanaluokka huudahduksille ja vastaaville ilmauksille
    Interjektion tai sitä seuraavan huudahduslauseen jälkeen laitetaan huutomerkki.
    Interjektiot saattavat olla onomatopoeettisia.
    Hei! yritin varoittaa.
    Roiskis! ja äijä oli kaulaansa myöten vedentäyttämässä kaivannossa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈint̪erˌjekt̪io/
  • tavutus: in‧ter‧jek‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi interjektio interjektiot
genetiivi interjektion interjektioiden
interjektioitten
partitiivi interjektiota interjektioita
akkusatiivi interjektio;
interjektion
interjektiot
sisäpaikallissijat
inessiivi interjektiossa interjektioissa
elatiivi interjektiosta interjektioista
illatiivi interjektioon interjektioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi interjektiolla interjektioilla
ablatiivi interjektiolta interjektioilta
allatiivi interjektiolle interjektioille
muut sijamuodot
essiivi interjektiona interjektioina
translatiivi interjektioksi interjektioiksi
abessiivi interjektiotta interjektioitta
instruktiivi interjektioin
komitatiivi interjektioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo interjektio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa