intonaatio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
intonaatio (3)
- Äänen korkeuden vaihtelu puheessa. Suomen kielessä intonaatiolla osoitetaan esim. lauseen alkamista tai loppumista. Ns. korkokielissä erotetaan erikseen sana ja tavuintonaatio. Sellaisia ovat esimerkiksi norjan kieli ja kiinan kieli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈin̪t̪ʷo̞ˌnɑ̝ːt̪io̞]
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | intonaatio | intonaatiot |
| genetiivi | intonaation | intonaatioiden intonaatioitten |
| partitiivi | intonaatiota | intonaatioita |
| akkusatiivi | intonaatio; intonaation |
intonaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | intonaatiossa | intonaatioissa |
| elatiivi | intonaatiosta | intonaatioista |
| illatiivi | intonaatioon | intonaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | intonaatiolla | intonaatioilla |
| ablatiivi | intonaatiolta | intonaatioilta |
| allatiivi | intonaatiolle | intonaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | intonaationa | intonaatioina |
| translatiivi | intonaatioksi | intonaatioiksi |
| abessiivi | intonaatiotta | intonaatioitta |
| instruktiivi | – | intonaatioin |
| komitatiivi | – | intonaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | intonaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. äänen korkeuden vaihtelu puheessa
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- intonaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- intonaatio Tieteen termipankissa