Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

intos (39)

  1. inttäminen
    Tiukimmat intokset käydäänkin pään sisällä, ja vastakkaisten näkökulmien rajat ovat lopulta liukuvia.[1]

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈint̪os/
  • tavutus: in‧tos

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi intos intokset
genetiivi intoksen intosten
intoksien
partitiivi intosta intoksia
akkusatiivi intos;
intoksen
intokset
sisäpaikallissijat
inessiivi intoksessa intoksissa
elatiivi intoksesta intoksista
illatiivi intokseen intoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi intoksella intoksilla
ablatiivi intokselta intoksilta
allatiivi intokselle intoksille
muut sijamuodot
essiivi intoksena intoksina
translatiivi intokseksi intoksiksi
abessiivi intoksetta intoksitta
instruktiivi intoksin
komitatiivi intoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo intokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
intos-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta inttää (int- + -os)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • intos Kielitoimiston sanakirjassa