Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

intti (5-C)

  1. (arkikieltä) armeija
  2. (amerikansuomea) intiaani

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈint̪ːi/, [ˈin̪t̪ːi]
  • tavutus: int‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi intti intit
genetiivi intin inttien
(inttein)
partitiivi inttiä inttejä
akkusatiivi intti;
intin
intit
sisäpaikallissijat
inessiivi intissä inteissä
elatiivi intistä inteistä
illatiivi inttiin intteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi intillä inteillä
ablatiivi intiltä inteiltä
allatiivi intille inteille
muut sijamuodot
essiivi inttinä intteinä
translatiivi intiksi inteiksi
abessiivi intittä inteittä
instruktiivi intein
komitatiivi intteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo inti-
vahva vartalo intti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • intti Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

intti

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä inttää