irokeesi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
irokeesi (5)
- Irokeesiliittoon kuuluvan pohjoisamerikkalaisen kansan jäsen
- irokeesikieli, pohjoisamerikkalaisen alkuperäiskielten ryhmän kieli
- kampaus, jossa on korkea harjas keskellä päätä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈiroˌkeːsi/
- tavutus: i‧ro‧kee‧si
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irokeesi | irokeesit |
| genetiivi | irokeesin | irokeesien (irokeesein) |
| partitiivi | irokeesia | irokeeseja |
| akkusatiivi | irokeesi; irokeesin |
irokeesit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irokeesissa | irokeeseissa |
| elatiivi | irokeesista | irokeeseista |
| illatiivi | irokeesiin | irokeeseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irokeesilla | irokeeseilla |
| ablatiivi | irokeesilta | irokeeseilta |
| allatiivi | irokeesille | irokeeseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irokeesina | irokeeseina |
| translatiivi | irokeesiksi | irokeeseiksi |
| abessiivi | irokeesitta | irokeeseitta |
| instruktiivi | – | irokeesein |
| komitatiivi | – | irokeeseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irokeesi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Alunperin algonkinien kyykäärmettä tarkoittava haukkumasana iraqu. Irokeesit kutsuivat itseään sanalla haudenosaunee, 'pitkäntalon kansa'.[1]
Käännökset muokkaa
1. kansan jäsen
|
2. kieliryhmän kieli
|
3. kampaus
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- irokeesi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Andersson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku. Intiaanit. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia. Gaudeamus. Helsinki. 2010. ISBN 978-952-495-162-3: s. 98