jehu
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) vahva henkilö, pomo
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjehu/
- tavutus: je‧hu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jehu | jehut |
| genetiivi | jehun | jehujen |
| partitiivi | jehua | jehuja |
| akkusatiivi | jehu; jehun |
jehut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jehussa | jehuissa |
| elatiivi | jehusta | jehuista |
| illatiivi | jehuun | jehuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jehulla | jehuilla |
| ablatiivi | jehulta | jehuilta |
| allatiivi | jehulle | jehuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jehuna | jehuina |
| translatiivi | jehuksi | jehuiksi |
| abessiivi | jehutta | jehuitta |
| instruktiivi | – | jehuin |
| komitatiivi | – | jehuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jehu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Vanhan testamentin 2:ssa Kuningasten kirjassa esiintyvän Israelin kuninkaan, Jehun, nimestä[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- jehu Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
jehu (monikko jehus)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017