Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jengiläinen (38) [jeƞ·ƞi·læi·nen]

  1. jengin jäsen
    Jengiläiset yritetään pitää muista vangeista erillään – vankilat ovat kuitenkin niin täynnä, että pelivara on vähissä (mtvuutiset.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjeŋːiˌlæi̯nen/
  • tavutus: jen‧gi‧läi‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jengiläinen jengiläiset
genetiivi jengiläisen jengiläisten
jengiläisien
partitiivi jengiläistä jengiläisiä
akkusatiivi jengiläinen;
jengiläisen
jengiläiset
sisäpaikallissijat
inessiivi jengiläisessä jengiläisissä
elatiivi jengiläisestä jengiläisistä
illatiivi jengiläiseen jengiläisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jengiläisellä jengiläisillä
ablatiivi jengiläiseltä jengiläisiltä
allatiivi jengiläiselle jengiläisille
muut sijamuodot
essiivi jengiläisenä
(jengiläisnä)
jengiläisinä
translatiivi jengiläiseksi jengiläisiksi
abessiivi jengiläisettä jengiläisittä
instruktiivi jengiläisin
komitatiivi jengiläisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jengiläise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jengiläis-

Etymologia muokkaa

  • englannin sanasta gang, 'jengi'

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa