Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jepari (6)[1]

  1. (alun perin slangia, nykyään arkikieltä) poliisihenkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjepɑri/
  • tavutus: je‧pa‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jepari jeparit
genetiivi jeparin jeparien
jepareiden
jepareitten
partitiivi jeparia jepareita
jepareja
akkusatiivi jepari;
jeparin
jeparit
sisäpaikallissijat
inessiivi jeparissa jepareissa
elatiivi jeparista jepareista
illatiivi jepariin jepareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jeparilla jepareilla
ablatiivi jeparilta jepareilta
allatiivi jeparille jepareille
muut sijamuodot
essiivi jeparina jepareina
translatiivi jepariksi jepareiksi
abessiivi jeparitta jepareitta
instruktiivi jeparein
komitatiivi jepareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jepari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Tukholman rikollisslangista[2]

Aiheesta muualla muokkaa

  • jepari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.