Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

juhlavuus (40)

  1. se, että on juhlava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjuhlɑʋuːs/
  • tavutus: juh‧la‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juhlavuus juhlavuudet
genetiivi juhlavuuden juhlavuuksien
partitiivi juhlavuutta juhlavuuksia
akkusatiivi juhlavuus;
juhlavuuden
juhlavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi juhlavuudessa juhlavuuksissa
elatiivi juhlavuudesta juhlavuuksista
illatiivi juhlavuuteen juhlavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juhlavuudella juhlavuuksilla
ablatiivi juhlavuudelta juhlavuuksilta
allatiivi juhlavuudelle juhlavuuksille
muut sijamuodot
essiivi juhlavuutena juhlavuuksina
translatiivi juhlavuudeksi juhlavuuksiksi
abessiivi juhlavuudetta juhlavuuksitta
instruktiivi juhlavuuksin
komitatiivi juhlavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juhlavuude-
vahva vartalo juhlavuute-
konsonantti-
vartalo
juhlavuut-

Etymologia muokkaa

sanan juhlava vartalosta juhlav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa