julkea

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

julkea (15) (komparatiivi julkeampi, superlatiivi julkein) (taivutus[luo])

häpeämätön, röyhkeä

Ääntäminen muokkaa

IPA: /ˈjulkeɑ/
tavutus: jul‧ke‧a

Etymologia muokkaa

Johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös sanat julkaista ja julki.^[1]

Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, jossa sen merkitys on ’loistava, juhlallinen’. Nykymerkitys on tullut käyttöön 1700-luvun loppupuolella.^[2]

Käännökset muokkaa

1. häpeämätön, röyhkeä

englanti: barefaced, impudent, shameless, brazen, insolent
japani: 図々しい

ukraina: нахабний, зухвалий
venäjä: наглый, дерзкий

Liittyvät sanat muokkaa

juljeta

Johdokset muokkaa

adverbit: julkeasti
substantiivit: julkeus

Aiheesta muualla muokkaa

julkea Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

julkea

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä juljeta
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juljeta
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä juljeta

Viitteet muokkaa

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.
↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea

[1] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.

[2] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea

[1]

[2]