Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

juntta (10-C)

  1. paalutuksessa käytettävä työväline, jolla paalua isketään

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjunt̪ːɑ/
  • tavutus: junt‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juntta juntat
genetiivi juntan junttien
(junttain)
partitiivi junttaa junttia
akkusatiivi juntta;
juntan
juntat
sisäpaikallissijat
inessiivi juntassa juntissa
elatiivi juntasta juntista
illatiivi junttaan junttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juntalla juntilla
ablatiivi juntalta juntilta
allatiivi juntalle juntille
muut sijamuodot
essiivi junttana junttina
translatiivi juntaksi juntiksi
abessiivi juntatta juntitta
instruktiivi juntin
komitatiivi junttine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo junta-
vahva vartalo juntta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

[1] paalutuksessa käytettävä työväline:

Yhdyssanat muokkaa

paalujuntta

Substantiivi muokkaa

juntta (10-C)

  1. sotilashallitus tai muu politiikassa vaikutusvaltainen ryhmittymä
    Mauritanian juntta vapautti islamisteja. (ts.fi)

Etymologia muokkaa

[1] vaikutusvaltainen ryhmittymä: espanjan sanasta junta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

sotilasjuntta

Substantiivi muokkaa

juntta (10-C)

  1. (murteellinen, Itä-Uusimaa) vaaleista jauhoista leivottu leipä
  2. (murteellinen, Itä-Uusimaa) isoiksi pitkoiksi leivottu pullapitko

Etymologia muokkaa

<< venäjän kielen фунт (funt, 'vanha venäläinen painoyksikkö, joka on noin 410 grammaa')

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

junttapulla

Aiheesta muualla muokkaa

  • juntta Kielitoimiston sanakirjassa