Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

juopa (9-E)

  1. juova
  2. (hyvin vanhahtava) rajalinja
  3. (hyvin vanhahtava) kuilu, rotko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjuo̯pɑ/
  • tavutus: juo‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juopa juovat
genetiivi juovan juopien
(juopain)
partitiivi juopaa juopia
akkusatiivi juopa;
juovan
juovat
sisäpaikallissijat
inessiivi juovassa juovissa
elatiivi juovasta juovista
illatiivi juopaan juopiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juovalla juovilla
ablatiivi juovalta juovilta
allatiivi juovalle juoville
muut sijamuodot
essiivi juopana juopina
translatiivi juovaksi juoviksi
abessiivi juovatta juovitta
instruktiivi juovin
komitatiivi juopine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juova-
vahva vartalo juopa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • juopa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

  1. (vanhahtava, nykykielessä murteellinen) aktiivin partisiipin preesens verbistä juoda
  2. (vanhentunut) aktiivin partisiipin futuuri verbistä juoda

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa