Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kääkkä (10-A)[1]

  1. (halventava) vanha, raihnainen ihminen, rahjus
  2. kääpiöpinseri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæːkːæ/
  • tavutus: kääk‧kä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kääkkä kääkät
genetiivi kääkän kääkkien
(kääkkäin)
partitiivi kääkkää kääkkiä
akkusatiivi kääkkä;
kääkän
kääkät
sisäpaikallissijat
inessiivi kääkässä kääkissä
elatiivi kääkästä kääkistä
illatiivi kääkkään kääkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kääkällä kääkillä
ablatiivi kääkältä kääkiltä
allatiivi kääkälle kääkille
muut sijamuodot
essiivi kääkkänä kääkkinä
translatiivi kääkäksi kääkiksi
abessiivi kääkättä kääkittä
instruktiivi kääkin
komitatiivi kääkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kääkä-
vahva vartalo kääkkä-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A