kääntyvä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kääntyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kääntyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kääntyvä | kääntyvät |
| genetiivi | kääntyvän | kääntyvien (kääntyväin) |
| partitiivi | kääntyvää | kääntyviä |
| akkusatiivi | kääntyvä; kääntyvän | kääntyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kääntyvässä | kääntyvissä |
| elatiivi | kääntyvästä | kääntyvistä |
| illatiivi | kääntyvään | kääntyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kääntyvällä | kääntyvillä |
| ablatiivi | kääntyvältä | kääntyviltä |
| allatiivi | kääntyvälle | kääntyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kääntyvänä | kääntyvinä |
| translatiivi | kääntyväksi | kääntyviksi |
| abessiivi | kääntyvättä | kääntyvittä |
| instruktiivi | – | kääntyvin |
| komitatiivi | – | kääntyvine |