Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

käypyys (40)

  1. se, että on käypä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæy̯pyːs/
  • tavutus: käy‧pyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käypyys käypyydet
genetiivi käypyyden käypyyksien
partitiivi käypyyttä käypyyksiä
akkusatiivi käypyys;
käypyyden
käypyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi käypyydessä käypyyksissä
elatiivi käypyydestä käypyyksistä
illatiivi käypyyteen käypyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käypyydellä käypyyksillä
ablatiivi käypyydeltä käypyyksiltä
allatiivi käypyydelle käypyyksille
muut sijamuodot
essiivi käypyytenä käypyyksinä
translatiivi käypyydeksi käypyyksiksi
abessiivi käypyydettä käypyyksittä
instruktiivi käypyyksin
komitatiivi käypyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo käypyyde-
vahva vartalo käypyyte-
konsonantti-
vartalo
käypyyt-

Etymologia muokkaa

sanan käypä vartalosta käyp- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa