kaartuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kaartuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kaartua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaartuva | kaartuvat |
| genetiivi | kaartuvan | kaartuvien (kaartuvain) |
| partitiivi | kaartuvaa | kaartuvia |
| akkusatiivi | kaartuva; kaartuvan | kaartuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaartuvassa | kaartuvissa |
| elatiivi | kaartuvasta | kaartuvista |
| illatiivi | kaartuvaan | kaartuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaartuvalla | kaartuvilla |
| ablatiivi | kaartuvalta | kaartuvilta |
| allatiivi | kaartuvalle | kaartuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaartuvana | kaartuvina |
| translatiivi | kaartuvaksi | kaartuviksi |
| abessiivi | kaartuvatta | kaartuvitta |
| instruktiivi | – | kaartuvin |
| komitatiivi | – | kaartuvine |