Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaasus (39)[1]

  1. (kielitiede, vanhentunut) kieliopillinen sija, sijamuoto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːsus/
  • tavutus: kaa‧sus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaasus kaasukset
genetiivi kaasuksen kaasusten
kaasuksien
partitiivi kaasusta kaasuksia
akkusatiivi kaasus;
kaasuksen
kaasukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaasuksessa kaasuksissa
elatiivi kaasuksesta kaasuksista
illatiivi kaasukseen kaasuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaasuksella kaasuksilla
ablatiivi kaasukselta kaasuksilta
allatiivi kaasukselle kaasuksille
muut sijamuodot
essiivi kaasuksena kaasuksina
translatiivi kaasukseksi kaasuksiksi
abessiivi kaasuksetta kaasuksitta
instruktiivi kaasuksin
komitatiivi kaasuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaasukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaasus-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaasus Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaasus (gen kaasuse, part kaasust)

  1. tapaus
  2. (kielitiede) sija (syn. kääne)

Taivutus muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Eesti õigekeelsussõnaraamat : ÕS 2013 / toimetanud Tiiu Erelt ; koostanud Tiiu Erelt, Tiina Leemets, Sirje Mäearu, Maire Raadik ; Eesti Keele Instituut. Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2013.
Verkkoversio: ÕS 2013

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39