Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaavin (33-E)

  1. työkalu, jolla kaavitaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːʋin/
  • tavutus: kaa‧vin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaavin kaapimet
genetiivi kaapimen kaapimien
kaavinten
partitiivi kaavinta kaapimia
akkusatiivi kaavin;
kaapimen
kaapimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaapimessa kaapimissa
elatiivi kaapimesta kaapimista
illatiivi kaapimeen kaapimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaapimella kaapimilla
ablatiivi kaapimelta kaapimilta
allatiivi kaapimelle kaapimille
muut sijamuodot
essiivi kaapimena
(kaavinna)
kaapimina
translatiivi kaapimeksi kaapimiksi
abessiivi kaapimetta kaapimitta
instruktiivi kaapimin
komitatiivi kaapimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaapime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaavin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaavin Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaavin Tieteen termipankissa

Verbi muokkaa

kaavin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä kaapia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä kaapia