Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kahlaaja (10)

  1. henkilö tai eläin joka kahlaa
  2. eräitä lintuja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑhlɑːjɑ/
  • tavutus: kah‧laa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahlaaja kahlaajat
genetiivi kahlaajan kahlaajien
(kahlaajain)
partitiivi kahlaajaa kahlaajia
akkusatiivi kahlaaja;
kahlaajan
kahlaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kahlaajassa kahlaajissa
elatiivi kahlaajasta kahlaajista
illatiivi kahlaajaan kahlaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahlaajalla kahlaajilla
ablatiivi kahlaajalta kahlaajilta
allatiivi kahlaajalle kahlaajille
muut sijamuodot
essiivi kahlaajana kahlaajina
translatiivi kahlaajaksi kahlaajiksi
abessiivi kahlaajatta kahlaajitta
instruktiivi kahlaajin
komitatiivi kahlaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kahlaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kahlata (kahlaa- + -ja)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

luolakahlaaja, preeriakahlaaja, pääskykahlaaja, tyrskykahlaaja

Aiheesta muualla muokkaa