kakuttanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kakuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kakuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kakuttanut | kakuttaneet |
| genetiivi | kakuttaneen | kakuttaneiden kakuttaneitten |
| partitiivi | kakuttanutta | kakuttaneita |
| akkusatiivi | kakuttanut; kakuttaneen | kakuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kakuttaneessa | kakuttaneissa |
| elatiivi | kakuttaneesta | kakuttaneista |
| illatiivi | kakuttaneeseen | kakuttaneisiin kakuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kakuttaneella | kakuttaneilla |
| ablatiivi | kakuttaneelta | kakuttaneilta |
| allatiivi | kakuttaneelle | kakuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kakuttaneena | kakuttaneina |
| translatiivi | kakuttaneeksi | kakuttaneiksi |
| abessiivi | kakuttaneetta | kakuttaneitta |
| instruktiivi | – | kakuttanein |
| komitatiivi | – | kakuttaneine |