Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaluste (48)[1]

  1. huonekalu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑlust̪eˣ/
  • tavutus: ka‧lus‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaluste kalusteet
genetiivi kalusteen kalusteiden
kalusteitten
partitiivi kalustetta kalusteita
akkusatiivi kaluste;
kalusteen
kalusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kalusteessa kalusteissa
elatiivi kalusteesta kalusteista
illatiivi kalusteeseen kalusteisiin
kalusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalusteella kalusteilla
ablatiivi kalusteelta kalusteilta
allatiivi kalusteelle kalusteille
muut sijamuodot
essiivi kalusteena kalusteina
translatiivi kalusteeksi kalusteiksi
abessiivi kalusteetta kalusteitta
instruktiivi kalustein
komitatiivi kalusteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalustee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalustet-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kalustevuokraamo, katukaluste, keittiökaluste, kiintokaluste, kylmäkaluste, kylpyhyonekaluste, myymäläkaluste, parvekekaluste, puutarhakaluste, säilytyskaluste, tyylikaluste, ulkokaluste, vesikaluste, vuokrakaluste

Anagrammit muokkaa

kastelu, katselu, letkaus

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaluste Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48