kansitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kansitus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑnsit̪us/
- tavutus: kan‧si‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kansitus | kansitukset |
genetiivi | kansituksen | kansitusten kansituksien |
partitiivi | kansitusta | kansituksia |
akkusatiivi | kansitus; kansituksen |
kansitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kansituksessa | kansituksissa |
elatiivi | kansituksesta | kansituksista |
illatiivi | kansitukseen | kansituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kansituksella | kansituksilla |
ablatiivi | kansitukselta | kansituksilta |
allatiivi | kansitukselle | kansituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kansituksena | kansituksina |
translatiivi | kansitukseksi | kansituksiksi |
abessiivi | kansituksetta | kansituksitta |
instruktiivi | – | kansituksin |
komitatiivi | – | kansituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kansitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kansitus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä kansittaa (kansit- + -us)
Käännökset muokkaa
1. kansittaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kansitus Kielitoimiston sanakirjassa