Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kapeus (40)[1]

  1. se, että on kapea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑpeus/ tai /ˈkɑpeu̯s/
  • tavutus: ka‧pe‧us / ka‧peus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapeus kapeudet
genetiivi kapeuden kapeuksien
partitiivi kapeutta kapeuksia
akkusatiivi kapeus;
kapeuden
kapeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kapeudessa kapeuksissa
elatiivi kapeudesta kapeuksista
illatiivi kapeuteen kapeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapeudella kapeuksilla
ablatiivi kapeudelta kapeuksilta
allatiivi kapeudelle kapeuksille
muut sijamuodot
essiivi kapeutena kapeuksina
translatiivi kapeudeksi kapeuksiksi
abessiivi kapeudetta kapeuksitta
instruktiivi kapeuksin
komitatiivi kapeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kapeude-
vahva vartalo kapeute-
konsonantti-
vartalo
kapeut-

Etymologia muokkaa

sanan kapea vartalosta kape- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kapeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40